Minä näin ketun

Minä näin tänä aamuna ketun!

Viime yönä oli ulkona satanut ihan pikkuisen lunta. Maa oli ihan koskematon. Tai, hei, tuolla roskiksen nurkassa näkyi sellainen tassunjälkijono kuin olisi helminauhaa punottu hankeen.

Minä tein hälytyksen! Edi teki hälytyksen! Flexit - ne ovat taluttimia- hurisivat vaan, kun ne kelautuivat auki. Roskiskatoksen takaa pilkotti häntä.

Koira? pohti emäntäni.  Eiiii, häntä oli tuuhea ja punaruskea, jossa oli hännän pää pudonnut valkoiseen maalipurkkiin.  Emäntä hei herätys. Se on.....kettu!

Kettu Repolainen loikkasi siitä heti poikki Kalenteritien ja painui voimajohtojen alle hankeen. Minä yritin perässä, mutta emäntä kaivoi jarrujalat syvälle pihatien jäähän ja Edin kanssa saimme tyytyä vain haukkumaan.

Sen haukkumisen teimme komeasti! Käytimme koko rintakehää ja hoidimme työmme kumeasti ja komeasti ääntä käyttäen, kuin ammoinen oopperalaulaja Martti Talvela. Edin basso soi hienosti ja minun tenori säesti. 

I feel good. Meidän piha on meidän piha.


kesäkuva: 2012 saaressa


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kiitos kirjeestä

Harkitsetteko Maltankoiran?