Akseli Isohiisi Perniö 26.8.1886-22.4.1918 Iitti vanha runo, aika hyvä? Nyt, tämä päivä, tauko eilisen ja huomisen välissä, armelias hetki, lepo. Että aina muistaisin; kun tyhjenen eilisen ja huomisen ajatuksista, minussa on tilaa tälle päivälle, tälle hetkelle, niille ajatuksille ja teoille, joita Jumala osoittaa minun nyt huomaavan ajatella ja tehdä. Että eläisin nyt enkä sitten kun. Että ottaisin jokaisen hetken vastaan lahjana joka ei koskaan palaa ja eläisin jokaisen hetken Hänen voimansa täyttämää elämää. Sillä jos ajattelen huomisen huolia tai eilisen virheitä, ne täyttävät mieleni. Huolet ja virheet täyttävät mieleni, vievät voimani ja tekevät tämän päivän onnettomaksi niin, että siihen ei mahdu hyviä ajatuksia eikä tekoja, jotka kirkastaisivat onnettoman mielen. Eläisin kuin sokea ja kuuro, joka ei näe Luojan luontoa, läheisiä ihmisiä, ei rakasta heitä eikä tunne miten he rakastavat. Onko Jumalaa, onko taivasta, onko tulevaista elämää, sitä en tiedä, sitä